?

Log in

No account? Create an account
korppis [entries|archive|friends|userinfo]
korppis

[ userinfo | livejournal userinfo ]
[ archive | journal archive ]

Jonnekinhan sitä pitää avautua... [Oct. 19th, 2015|12:06 pm]
korppis


Just nyt vituttaa yhden ihmisen käytös niin että pää jäätyy. Sen verta henkilökohtaisilla aueillaliikutaan etten viiti asiasta Lärvikirjan sadoille tutulle avautua julkisesti mutta jonnekinhan tätä paskasannkoa kai pitää tyhjenää. Joten hyväksikytetään sitten tätä blogia joka ollut kuolleena jo ptkään.

[Avautumista, ihmissuhdedraamaa, sosiaalipornoa. You have been warned.]

Taustoitus:

Olin siis aikoinaan kihloissa. Kyseinen kihlaus purkautui pikkuistavaille 7 vuotta sitten mutta olemme kyseisen eksäni kanssa pitäneet yllä sellaisia "pysyään silti kavereina" tason välejä. Kuulumisia vaihdettu sähköisesi silloin tällöin ja nähty muutaman kerran vuodessa mikäli ollaan satuttu liikkumaan samoilla seuduin.

Eilen illalla satuttiin osallistumaan samaan tilaisuuteen jossa oli läsnä muutakin yhteistä tuttavapiiriä menneiltä vuosilta, tilaisuudessa oli hiukan virallisempi ohjelmallinen osuus ja sen päälle tilaa vapaamuotoisemmalle jutuselulle. Exäni oli paikalla nykyisen miesystävänsä kanssa ja mukana oli samalla kyydillä hänen ystävättärensä S, joka on minunkin tuttuni vuosien takaa joskaan ihan lävuosina emme ole S:n kanssa tavanneet tai olleet yhteyksissä.

Virallisen ohjelman jälkeen S istahti minun ja erään yhteisen tuttavamme välissä olevalle vapaalle tuolille jolloin tiedustelen häneltä kuulumisia kysäisemällä "No, mitäs lempi S:lleni kuuluu nykyään". Mikä noin mun kirjoissani on laskettavissa suhteellisen tuttavalliseksi keskustelunavaukseksi mutta ei nyt ihan mielestäni ole laskettavissa lähentelyksi kuin korkeintaan jossain perimmäisen lapin lestadiolaispiireissä joissa alle puolen metrin etäisyydellä istumista pidetään merkkinä siitä että hääpäivä on jo ruksattu kalenteriin.

Tässä vaiheessa kuitenkin ex-kihlatuni katsoo aiheelliseksi sännätä väliin ja ilmoittaa sangen äänekäästi että meikäläisen on "turha yrittää mitään S:n kanssa..." siis, käytös olisi ehkä ymmärrettävissä jos joku tuntematon istahtaa baarisa pöytään ja rupeaa vonkaamaan piparia tai joulupukiksi pukeutunut hyypiö houkuttelee autoon jonka kyljessä on teksti "Free kandy In Side!". Ei mun nähdäkseni silloin kun ennestään tuttu ihminen kysyy kuulumisia aikuiselta puolivälissä neljää kybää olevalta ihmiseltä.

Hetken päästä tuo ilmesesti tajusi että nyt ei ollut tilannetaju ihan kohdallaan ja koitti vääntää koko tapauksesta jotain köykäistä läppää. Se eka automaattinen reaktio sen sijaan kertoo mun mielestäni kaiken tarpeellisen. Paitsi ehkä sen että miksi vitussa mä en vain yksinkertaisesti poista tällaisia ihmisiä elämästäni... kusipään maine kai siinä kasvaisi mutta saattaisi ehkä silti olla sen arvoista.


Kai tämä toisaalta on hyväkin merkki.

Jos Journalin puoli on ollut iät ja ajat päivittämättä niin lienee se implikoi että tän tason vitutukset on viime vuosina olleet harvassa?

Link2 comments|Leave a comment

(no subject) [Oct. 24th, 2012|04:16 pm]
korppis

Tuli sitten aika päivitellä tän plökin asetuksia, viimeisimpään tilitykseen tuli näin laadukasta palautetta:

"Se on täydellinen Blogeissa kaikille, jotka haluavat tietää tästä aiheesta. Tiedät paljon sen käytännössä vaikea väittää teidän kanssanne (ei, että en todellakaan haluaisi ... HAHA). Voit ehdottomasti asettaa kokonaan uuden spin aiheesta thats on kirjoitettu vuosia. Fantastic muassa juuri erinomainen!"

SE on hienoo että on fantastista ja kaikkee mutta tästä etiäpäin kommentointi vain kavereille. Ei minua niiden tuntemattomien mielipiteet ees kiinnosta :p

Link1 comment|Leave a comment

Tunnustuksia [Oct. 12th, 2012|01:46 pm]
korppis

Disclaimer: Tämän tekstin oli alunperin tarkoitus olla vastaus kaverin LJ-päivitykseen. Vastaus alkoi kuitenkin paisua sellaisiin mittoihin että päätin loppujen lopuksi tehdä siitä ihan oman entryn.

----------------------------------------

Hei kaikille. Minun nimeni on Juho ja minä olen... larppaaja. (Hei Juho!)
Mä olen nyt larpannut aika pitkään, tuollaiset 15 vuotta on varmaan siitä kun mä kokeilin larppaamista ensimmäistä kertaa ja säännöllisesti mä olen pelaillut varmaan tuollaiset kahdeksan vuotta.

Mä olen lähtöisin sellaisesta aika tavallisesta perheestä, isä on kuljetusalan yrittäjä, äiti on opettaja, itse olen vanhin kolmesta sisaruksesta... me asuttiin omakotitalossa Tornion lähellä noin 10 kilometrin päässä kaupungista. Mä kävin ala-astetta sellaisessa pienessä kyläkoulussa jossa oli jotain 70-80 oppilasta ja yläasteen hornan tuutissa olevassa vähän reilun 100 oppilaan laitoksessa jonne oli kotoa matkaa 17 kilometriä. Joo, se oli huomattavasti kauempana kuin Tornion keskusta ja ainakin 3 yläastetta olisi ollut lyhyemmän matkan päässä mutta koulupiirijaot oli tehty silleen "luovasti" lähinnä poliittisista syistä. Näihin pikkukouluihin oli oppilaat haalittu kokoon alueen syrjäkylistä ja suurin osa ikäryhmän pojista oli kiinnostunut lähinnä mopojen rassaamisesta. Itse olin jo lapsena sellainen vähän outo tapaus, mä lueskelin paljon ja olin kiinnostunut todella paljon historiasta. Varsinkin keskiajasta ja ritareista.

Larppaukseen mä ajauduin pikkuhiljaa eräänlaisen porttiteorian kautta. Joskus 10 -vuotiaana mä sain joululahjaksi sellaisen punaisen laatikon jonka kannessa luki "Dungeons & Dragons - fantasiaroolipeli". Se laatikko muutti mun maailmankuvaani. Aikaisemmin pelit oli olleet joko jotain mitä pelattiin tietokoneella tai sitten kokoonnuttiin pelilaudan ympärille pelailemaan monopolia tai afrikan tähteä. Tää roolipelaamisjuttu oli jotain ihan erilaista, siinä ei ollut pelilautaa eikä tarkkaan määritettyjä alkutilanteita tai voittoehtoja. Yhden peli-illan tapahtumat saattoivat vaikuttaa seuraavaan pelikertaan toisin kuin monopolissa jossa oli ihan sama päädyitkö konkurssiin vai tyhjensitkö koko pankin, seuraavalla kerralla lähtötilanteesi oli sama kuin aina ennenkin. Pikku hiljaa alkoi kaveripiiriin löytyä saman henkisiä tyyppejä ja kun muut istui illat rassaamassa ja virittämässä mopoja me vaellettiin luolastoissa ja tapettiin lohikäärmeitä.

Tornio ei tosiaan ollut mikään hirveen iso tai edistyksellinen paikka. Se on pikemminkin vähän niinkuin "Fucking Åmål" -leffan nimikkokaupunki, paikka jonne uudet asiat tulee vasta siinä vaiheessa kun ne on jo vanhentuneet. Mutta tuolloin kaukaisella 90 -luvulla Suomessa ilmestyi sellainen roolipelaajille suunnattu harrastajalehti nimeltä Magus. Ja kyseisen lehden numeroissa oli silloin tällöin kirjoitettu juttuja sellaisesta jutusta kuin Live-roolipelaaminen. Ne artikkelit oli todella kiehtovia, sen sijaan että toimittaja olisi istunut pöydän ääressä viskomassa noppia se pukeutui hahmokseen ja lähti metsään muiden kaltaistensa ihmisten kanssa taistelemaan metsärosvoja ja örkkejä vastaan Ihan. Oikeesti. Siis, oltiinhan mekin joskus muksuna leikitty Robin Hoodia metsässä, juoksenneltu kylpypyyhe selässä ja huidottu toisiamme puumiekoilla mutta tää juttu oli ihan erilaista. Ongelma oli vaan se että Torniossa ei vaan ollut mitään harrastuspiirejä olemassa, kaikki tällaiset siistit jutut tapahtui joskus kaukana etelässä eikä niillä ollut mitään mahdollisuutta rantautua Tornioon koska ne ei liittyneet mopon virittämiseen eikä sitä voinut harrastaa Lapin Kullan lippis päässä. Pöytäropettajia oli sentään onneksi sen verran että sillä saralla alkoi olemaan ympärillä vakiintuneet piirit ja harrastustoimintaa. Voisi kai sanoa että olin tuolloin kaukaisella 90 -luvulla jo silleen Larp -curious, minua olis kiinnostanut hirveästi kokeilla larppaamista mutta siihen ei oikein ollut tilaisuutta.

Ekan kosketuksen larppaamiseen sain lukioikäisenä, vuonna -97. Peräpohjolan opiston nuorisotyön linjan opiskelijat päättivät tuolloin toteuttaa liveroolipelin opiskeluprojektinaan. Kyseinen peli oli... no joo, joillain on noloja muistoja ekasta seksikokemuksestaan. Mulla on noloja muistoja ensimmäisestä Larp -kokemuksestani. Kyseinen tapahtuma muistutti aika paljon Kummelin "Larppaajat" -sketsiä. Paitsi että vielä hieman nolompi...

http://www.youtube.com/watch?v=4wqrKuS1zMA

Joo, kyseisen pelin toteutus hiukka oli mitä oli, ilmeisesti sen enempää pelin järjestäjillä kuin pelaajillakaan ei ollut hirveästi ideaa siitä mikä tää Larppijuttu oikein on joten kyseinen viikonloppu lähinnä rämmittiin metsässä teippipatongeilla toisiamme ja muutamaa npc-örkkiä mätkien etsien maagisia pikareita ja rahapusseja joilla olisi saanut ostettua paikalliselta tietäjältä kertakäyttöisiä loitsuja taikomiskykyisille hahmoille jos se olisi suostunut niitä myymään ja eläytymisen taso oli useimmilla tasoa 0. Itse johdin läpi erämaiden barbaarisankarien joukkoa joka oli pukeutunut farkkuihin ja lakanakankaasta harsittuihin kaapuihin ja höpötti koko ajan viikon TV -ohjelmista tai valitti että kenkiin menee vettä. Joo, ei mulla ollut mitään aikaisempaa vertailukohtaa paitsi ne Maguksessa olleet lehtijutut mutta niihin nähden koko juttu oli melkoinen pettymys ja sen jälkeen tää larpiton korpivaellukseni sai jatkua.

No, lukiokaverilla joka kuului samoihin ropepiireihin oli tyttökaveri joka oli hieman meitä vanhempi. Hän oli alkujaan ollut aika skeptinen ropettamisen suhteen mutta kaverini oli kerran saanut puhuttua hänet seuraamaan sivusta yhtä pelikertaa ja ihan kuin vahingossa hänkin oli luiskahtanut mukaan harrastukseen. Kyseinen henkilö lähti 2. asteen koulutuksen jälkeen etelään opiskelemaan ja pääsi siellä osallistumaan muutamaankin peliin niihin aikoihin kun itse kirjoitin ylioppilaaksi ja suoritin intin. Hän houkutteli minut sitten ilmoittautumaan elämäni toiseen larppiin joka pelattiin kesällä 2000. Siihen aikaan peleihin ilmoittauduttiin jopa vuotta etukäteen (mekin syksyllä -99) ja hahmotkin saatiin kouraan puoli vuotta ennen peliä minkä jälkeen sitten odotettiin ja jännitettiin ja suunniteltiin ja valmistauduttiin porukalla. Meitä oli kaikkiaan neljä kaverusta joista tuo edellä mainitsemani tuttava oli ainoa jolla oli pelikokemusta enempää kuin oma yhden likimain larpiksi laskettavan tapahtuman kokemukseni. Ai niin, mainitsinko että tapahtuma oli Joensuussa, vaatimattomasti noin 700 kilometrin päässä? No, kyseinen reissu oli varsinainen seikkailu jo matkojenkin puolesta mutta niin vain reissattiin sinne ja takaisin rinkat selässämme. Joo, tiedätte varmaan kaikki nämä legendaariset yllättävän hyvät nyypparit, tyypit jotka tulee ekaan peliinsä ja onnistuvat olemaan käsittämättömän hyviä ja pelin jälkeen kun asia tulee mainituksi kaikki on että "WTF?!? oliko tää sun EKA pelisi?". No joo, mä en todellakaan ollut yksi niistä. Mun propit oli aika järkyttävät, mä olin pelaajana aika kehno ja salassa mua harmitti tosi paljon että minut oli castattu pelaamaan leppoista keski-ikäistä kylänvanhinta eikä jotain eeppistä soturia joka suojelee kylää metsissä vaanivilta epäkuolleilta (niitäkin pelissä oli). Mutta kyseinen peli oli muutoin minulle tajunnan räjäyttävä kokemus. Pelin puitteet olivat todella hienot, pelissä oli juuri sellaista eeppistä seikkailullisuutta joka vetosi minun juuri teini-iän ohitse päässeeseen mieleeni ja peli jätti sisimpääni palavan halun saada lisää. Ja ensimmäistä kertaa pääsin kosketuksiin larp-skenen ihmisten kanssa, oli yllätävää miten ympärillä oli yhden viikonlopun ajan kymmeniä ihmisiä jotka toivottivat meidän toiselta puolen Suomea saapuneen muukalaisjoukkomme tervetulleeksi todella lämpimästi ja jotka olivat vähintään yhtä outoja friikkejä (siis Torniolaisessa mittapuussa) kuin minäkin. Erityisesti jäi mieleen sellainen iso parrakas äijä joka oli jo ennen pelin alkua koko ajan äänessä ja jonka ympärille kokoontui jo ennen pelin alkua lauma ihmetteleviä pikkularppareita kuuntelemaan vanhoja sotatarinoita menneistä peleistä... Jossain vaiheessa joku kysyi tältä lentääkö häneltä juttu yhtä vauhdikkaasti pelin aikana johon vastaus oli "Ei, sinnehän minä säästelen niitä kaikkia OIKEASTI hyviä juttuja." Ensimuistoni miehestä jonka vuosia myöhemmin opin tuntemaan Juha-Pekka Rantalaisena.

Seuraavat vuodet kun vielä asuin Torniossa olivat sellaista muutama peli vuodessa ja niitä valittiin ja odotettiin hartaudella. Opiskelijabudjetilla ei ollut varaa reissata pitkin suomea joka vikkonloppu. Peleissä kävin uudelleen Joensuussa, muutaman kerran Helsingissä ja välillä Oulussakin joka oli melkein naapurissa, matkaakin alle 200 kilsaa. Enemmänkin olis ollut kivaa pelata ja kerran yritettiin järjestää peliä Tornioonkin mutta homma kaatui kun ei saatu tarpeeksi pelaajia. (Kyseinen peli pelautettiin myöhemmin Oulussa yhteistyössä OIEI:n kanssa). Aktiivisemmin pelaamista aloin harrastaa vuodesta 2004 kun valmistuin ja muutin Suomen Turkuun. Kanssalarppaajiin oli mahdollisuuksia tutustua enemmän, pelejä oli tarjolla enemmän ja reissaamiseenkin oli enemmän resursseja. Tämän myötä vuosittainen pelimäärä alkoi pikkuhiljaa kasvamaan ja vakiintui parissa vuodessa tuonne 10-12 peliin vuodessa.

Näistä lähtökodista katsellen minulla on nyt takanani larppaushistoriaa kaikenkaikkiaan 15 vuotta, pelejä joihin olen osallistunut on tähän mennessä vyön alla varmaan jonkin verran yli sata. Kotona on yksi komero täynnä larppaamiseen liittyvää rojua, sängynalusta pullottaa pehmoaseita ja nurkissa pyörii teräsmiekkoja ja haarniskan palasia. Mitäs näistä vuosista on jäänyt käteen? Pakko tunnustaa että vieläkin lähes aina peliin mennesä ja alkubriiffejä kuunnellessa ajatuksissa pyörii osapuilleen "Jumalauta mies, sä olet yli 30 vuotias ja edelleen lähdet viikonlopuksi kavereiden kanssa metsään juoksentelemaan örkki parpaariksi pukeutuneena leikkimiekka kädessä. Mitä vittua sä täällä edes teet?" Oikeastaan aina kun peli on alkanut nuo ajatukset ovat hävinneet kuin kamelin pieru saharaan siinä vaiheessa kun peli on lähtenyt käyntiin. Onhan uran aikana ollut yksi jos toinenkin peli joissa on läpi koko pelin pyörinyt mielessä "ei vittu mitä paskaa, tää on niin noloa..." mutta kokonaissaldon kannalta ne ovat yleensä jääneet vähemmistöön ja niissäkin yritän yleensä itse vetää oman osani ns. 100% teholla siinä toivossa että jos peli olisikin muuten ihan "sitä ihteensä" niin ainakin voin itse sanoa yrittäneeni parhaani. Niistä hienoista peleistä taas... niistä on jäänyt muistoksi rutosti hienoja sotatarinoita kerrattavaksi kavereiden kanssa saunan lauteilla ja kyllä, olen niiden kautta päässyt kokemaan ja eläytymään moniin asioihin ja tunnetiloihin jotka reaalimailmassa olisivat jääneet kokematta. Olen tarkastellut maailmaa niin 80-vuotiaan yökerhon isännän, nuoren haltiaprinssin kuin lynkatun murhamiehenkin silmin. Koen myös kehittyneeni pelaajana. Proppaajana en ole koskaan ollut mitenkään erikoinen joten silläpuolen voin lähinnä todeta että nykyään on paremmat resurssit niin lopputuloskin on parempi. Pelaajana taas? No, kun miettii taaksepäin niitä ensimmäisiä pelejäni viimeisimpiin joissa olen ollut niin ainakin haluaisin uskoa kehittyneeni pelaajana. Silloin parikymppisenä nyyppana kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä tuli kai peleihin heittäydyttyäkin eri tavalla. Monet tuntemukset ja elämykset olivat itselleni todella intensiivisiä mutta ne olivat enemmän sellaista Juhon elämyssirkusta, omia tunteitani ja kokemuksiani, eivät hahmon... hienon tapahtuman/kohtauksen/pelihetken jälkeen saattoi helposti käydä niin että tipahin kokonaan irti hahmostani ja päädyin hyppimään jonkinlaisessa "vittu kun siistiä, lauma peikkoja hyökkäsi puskasta ja väyjytti meidät, rakas serkkuni kuoli ja itse selvisin nipin napin kun ratsuväki saapui..." (ei, ei ollut siistiä, mä olen juuri menettänyt serkkuni joka oli rakas lapsuudenystävä ja just nyt mun epäeläytymiseni vesittää muidenkin tunnelmia tästä tilanteesta...) Et joo, syvältä on lähdetty kapuamaan ja toivon mukaan mä nyt olen raapinut tietäni edes jonkin matkaa ylös kuopan pohjalta tai ainakin olen kehittänyt sen verran tilannetajua että osaan tarjota muille parempaa pelillistä vuorovaikutusta...

Mitä muuta sitten on jäänyt käteen? No, uskon että missään muussa ympäristössä en olisi tutustunut näin laajaan ja monenkirjavaan joukkoon todella kiehtovia ihmisiä ja persoonallisuuksia. Larpparit nyt muutenkin on ihan luonnostaan aika vahvoja... tai no selkeästi erottuvia persoonia ja tämän harrastuksen myötä monille kehittyy jonkinlainen taipumus heittäytyä kaikkiin tosi erikoisiin asioihin. Tuttavapiirini olisi varmasti huomattavasti suppeampi (ja harmaampi ja värittömämpi) jollen olisi päätynyt larppaamaan. Ja on harrastus jättänyt minuunkin merkkinsä, nykyään koen olevani avoimempi ja paljon valmiimpi heittäytymään uusiin asioihin, silloin reilut kymmenisen vuotta sitten kun harrastusta aloittelin olin melko syrjäänvetäytyvä erakko joka viihtyi paremmin kirjojen kuin ihmisten seurassa ja jolla oli sormilla laskettava määrä ihmisiä joita saattoi kutsua ystävikseen tai edes ihmisiksi-joiden-seurassa-viihdyn-luontevasti. Joo, onko edistystä tapahtunut verrattuna menneeseen? En mä vaan tiedä, sano sinä...

Link3 comments|Leave a comment

Elliksen kyssäreitä [Jun. 29th, 2012|09:40 am]
korppis

1. Lempialkoholijuomasi?
Tarviiko tuota oikeasti kysyä? Kyllä hyvä viski on aina se ykkösvalinta.

2. All hell breaks loose, mutta et tiedä kuka tai mikä hyökkää.
Asevalintasi tilanteeseen?
Jos kyse on todellakin All the Hell tilanteesta, jonka oletan tarkoittavan että nykyinen yhteiskuntarakenne on siinä määrin viturallaan ettei sellaisista jutuista kuin esivalta tarvii niin hirveesti piitata, niin eiköhän se olisi AK-74 + ihan vitusti panoksia. Yksinkertainen ja toimintavarma vehje joka toimii hiukan karummissakin olosuhteissa (vaikka upotettaisiin kuukaudeksi suohon), lipaskapasiteetti, kantama ja tulivoima ovat ihan riittävät.
Jos pitäisi sen verran ottaa huomioon esivallan olemassaoloa ettei voi ihan rynksteri kainalossa lähteä maitokauppaan niin sitten varmaan Glock 17 koska mä uskon siihen että tiukassa paikassa on aina hyvä olla lippaassa vielä yksi panos siinä vaiheessa kun vastapuoli on räiskinyt omansa tyhjäksi. (ne 18:n high capasity -lippaat joihin menee 33 patia on jo ehkä hiukan overkill + hankalia kuljettaa nätisti mukana)

3. Jos voisit viettää päivän kenen tahansa kuolleen historiallisen tai julkisuuden henkilön, kenet valitsisit?
Hitto, vain yhden ainoan... Ottaisin varmaan osuman suuremman asian puolesta ja toteaisin että Fiore dei Liberi, vuorokauden aikana pystyisi varmaan tsekkaamaan aika pitkälti sitä ovatko modernit tulkinnat hänen opetuksistaan kuinka onnistuneita. 


4. Mitä koet pelkääväsi eniten maailmassa?
Varmaan invalidisoitumista, en haluaisi elää minkään pirun koneen varassa niin että toiset käyvät lusikoimassa soppaa sisään ja vaihtamassa vaipat.


5. Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
Mä en oikeastaan jätä asioita uskon varaan ja totean että tän asian suhteen ei ole tullut vakuuttavia todisteita suuntaan tai toiseen. Ihan varalta kannattaa siis elää tämä yksi elämä kuin se olisi kaikki mitä on.


6. Jos kaerit lupaisivat <u>hankkia</u> sinulle mitä ikinä haluaisit synttärilahjaksi, mitä pyytäisit?
Paha. Mä en yleisisti ottaen odota saavani haluamiani asioita ilmaiseksi... olisko Harrikka 40-vuotislahjaksi liikaa pyydetty :p


7. Pelinjohtaja vai pelaaja?
Ensisijaisesti pelinjohtaja, osin valinnasta osin olosuhteiden pakosta.

LinkLeave a comment

Samun kysymyksiä [Jun. 27th, 2012|09:16 am]
korppis

1. Mieluisin historian ajanjakso? Miksi?

Keskiaika, erityisesti 1100 - 1200 -luku. Tämä ajanjakso on ollut alle kouluikäisestä lapsesta asti minulle se The Juttu historiassa joten ei asialle oikeastaan löydy mitään tietoista perustelua, olen kasvanut nenä kiinni kyseistä aikakautta käsittelevissä kirjoissa.

2. Mikä sai sinut aikoinaan innostumaan ropettamisesta?
Sain joskus muksuna joululahjaksi ensin Talisman -lautapelin ja seuraavana vuonna Dungeons&Dragonsin punalaatikon. Sille tielle jäin.

3. Paras rope-muisto?
Hankala sanoa, nyt pitäisi valita se The Juttu lähes neljännesvuosisadan mittaiselta ajanjaksolta. Pelaajana se olisi varmaan Mickey "The Man" O'Finniganin raivoisa tulitaistelu (.22 pistooleilla) jengipomon tyttöystävän kanssa samalla kun porukan kommandomies ja full-borgi pistävät koko muuta jengiä pakettiin konetuliasein ja kranaatein... nääh, kyllä Mickeyn tähtihetki oli siinä vaiheessa kun se potki kyseisen borgin ruumiin haltuunsa ottaneen pukumiehen pois borgin pään sisältä virtuaalimopaten lattian kyseisellä nartulla.

4. Omasta mielestäsi parasta Robert E. Howardin kirjoituksissa?
Kyllä se on ihan vain sanan säilän käyttö jonka Robert E hallitsi niin hyvin. Myönnettäköön että välillä sanataiturointi saattoi lipsua turhankin pitkiksi ja koukeroisiksi lauseiksi mutta siihen syyllistyn itseksin. Mutta en vain voi olla rakastamatta tällaisia purppuraproosan helmiä kuten

"Hither came Conan the Cimmerian, black-haired, sullen-eyed, sword in hand, a thief, a reaver, a slayer, with gigantic melancholies and gigantic mirth, to tread the jeweled thrones of the Earth under his sandalled feet."

tai

"The clangor of the swords had died away, the shouting of the slaughter was hushed; silence lay on the red-stained snow. The bleak pale sun that glittered so blindingly from the ice-fields and the snow-covered plains struck sheens of silver from rent corselet and broken blade, where the dead lay as they had fallen. The nerveless hand yet gripped the broken hilt; helmeted heads back-drawn in the death-throes, tilted red beards and golden beards grimly upward, as if in last invocation to Ymir the frost-giant, god of a warrior-race."


5. Mikä piire ihmisissä ärsyttää sinua eniten?

Tekopyhyys. On vielä ihan OK olla itsekäs, ahne tai kusipää kunhan on itselleen rehellinen sen suhteen mitä on. Sen sijaan jos edellyttää muilta ihmisiltä asioita/käytöstä johon ei itse ole valmis, on ehkä varmin tapa päästä mun listalleni ihmisistä jotka viedään saunan taakse heti kun vallankumous alkaa. 

6. Mikä on mielestäsi ihmisten paras piire?
Periaatteellisuus. Ehkäpä tuon huonoimman piirteen vastakohtana olen aina kunnioittanut ihmisiä jotka ovat valmiita elämään niinkuin opettavat sen sijaan että vain jeesustelisivat sillä mikä olisi oikea tapa toimia.


7. Tulevaisuuden haave?
Mainetta, valtaa, rikkauksia ja maailmanvaltius. Mutta jos se on liikaa vaadittu niin sitten asunto jossa on baarikaapilla ja nojatuolilla varustettu takkahuone jossa voi istua siemailemassa viskiä tulen ääressä.

LinkLeave a comment

Santun kyssärit [Jun. 18th, 2012|04:42 pm]
korppis

1. Knalli, silinteri vai joku muu?

Knalli ja silinteri on molemmat toki siistejä mutta knalli menee kyllä näistä mielestäni edelle koska se on silinteriäkin uhanalaisempi päähine. Mutta molempien ohi menee silti fedora.

2. Millainen olisi unelma lomasi?

Helvetin pitkä kierros ympäri  eurooppaa museoita ja vanhoja linnoja läpi nuohoten.

3. Lapsuuden suosikki ohjelmasi?

Robin of Sherwood oli ainakin yksi kovimmista jutuista. Pidempään jatkuneista sarjoista Ihmemies MacGyver.

4. Jos voisit valita (ja töitä olisi tarjolla), minne muuttaisit jos kaupungiksi/paikkakunnaksi pitää valita joku muu kuin nykyinen asuinkaupunkisi?

Pääkaupunkiseudulla on kiva vierailla mutta en mä sinne haluaisi asumaan jäädä. Tampere on ehdottomasti poissuljettu koska se on kommarien pesä... Varmaankin Oulu, sielläkin on larp/ropeskeneä olemassa vaikkakin se on syrjäistä ja sisäsiittoista touhua mutta pohjoisessa sukuloimassa käynti olisi helpompaa.

5. Paras tapa rentoutua vmäisen työviikon jälkeen?

Larppi, aftersauna ja viski. Tai jos tämä ei onnistu niin sitten pelkä viskikin riittää mutta sitä tarvii enemmän.

6. Mikä on suurin tyylirikko vaatetuksen/asusteiden puolella, jonka mies voi tehdä?
Varmaankin roikkuvien hopparilökäpöksyjen pitäminen. Sellaisten pelkkä omistaminen pitäisi olla rangaistava teko.

7. Inhottavin kotityö?
Vuoteen sijaaminen. Koska se on vaan niin turhaa. Useimpien siivoushommien jälki näkyy edes muutaman päivän ajan mutta sen sängin joutuu avaamaan uusiksi jo samana iltana.

Ja mattojen piiskaaminen. Kyllä se imuri on ihan riittävä keino maton puhdistamiseen, sitäpaitsi se piiskattava matto on kuitenkin sen verran sähköinen että se imaisee suurimman osan piiskattaessa irtoavasta pölystä saman tien takaisin. Turhaa kuin mikä...

Link4 comments|Leave a comment

Kysymyksiä by Sanna [Jun. 18th, 2012|04:33 pm]
korppis

1. Jos sinun olisi pakko muuttaa Suomen rajojen ulkopuolelle niin mihin maahan?
Paha kysymys, mä olen niin perus isänmaallinen ja sitäpaitsi ulkomaissa on se vika että siellä on niitä ulkomaaneläviä joilla on tosi ihmeellisiä tapoja ja kaikkee... siellä on tosi kiva käydä mutta kauanko vioihtyis jos pitäis asumaan asti taipua?

Kalifornian piilaakso olis varmaan kelpo vaihtoehto, kielen kanssa ei tulisi ongelmia ja oman alan duuniakin olisi tarjolla.

2. Jos saisit valita yhden supervoiman mikä se olisi?
Jotain tylsää ja käytännöllistä... telepatia ja telekinsea olisivat silleen kivan monikäyttöisiä ja vaivihkaisia juttuja mutta taidan vetää vielä tylsemmälle linjalle ja todeta että Hank "Beast" McCoyn (ennen kun mies alkoi räpläilemään omalla geeniperimällään ja muuttui siniseksi apinaksi) tehostettu fyysinen ja henkinen suorituskyky riittäisi mulle ihan jees ja olisi paljon monikäyttöisempi kuin kyky ampua lasersäteitä silmistään tai muuttua metalliksi, kaupanpäällisenä tuleva tarve hankkia jalkineet erikoisliikkeestäkin olisi ihan hyväksyttävä tradeoff jos vastineeksi tulisi kaksi ylimääräistä tarttumaraajaa.

3. Heräät aamulla Marco Bjuströmin ja Mikko Alatalon välistä. Miksi?

Asiaa tarkemmin tutkittaessa jka peittoa nostettaessa selviää että kyseessä on itseasiassa herrojen irtonaiset päät jotka ovat jostain syystä päätyneet sänkyyni ja loppuruumiista ei ole jälkeäkään... kai mä olen vaan flipannut lopullisesti ja ryhtynyt sarjamurhaajaksi joka kerää uhriensa päät ja säilöö ne lasipurkkeihin kotinsa kellariin.


4. Moraali vai kunnia?
Kulkevat käsi kädessä koska minulle kunnia on sama asia kuin uskollisuus omalle henkilökohtaiselle moraalikoodilleen.

5. Seuraava ase/varustehankinta?
Lisää rautaa päälle seuraavaa lourneyta odotellessa... metalliset käsivarsi/kyynärsuojat olisivat listalla aika ylhäällä, samoin swordcane.

6. Parta, viikset vai pitkät hiukset?

Varmaan hiukset, parta ja viikset lähtevät aina välillä, yleensä kesällä jotta naaman iho saisi paremmin aurinkoa. Hiukset pysyy pitkänä niin kauan kun pysyvät päässä, sitten jos päälaelle alkaa ilmestymään ikävää ohenemista lähtee kaikki pois.


7. Koira vai kissa?

Koira. Useammasta syystä kuin jaksan alkaa edes listaamaan.

LinkLeave a comment

angst and self-loathing [Nov. 14th, 2011|04:24 pm]
korppis
[Current Mood |crushedcrushed]

Huomenta maailma ja anteeksi vaan kamalasti että olen olemassa. En tee sitä tarkoituksella. Kiva että silti jaksat tuon tuostakin hieroa asiaa vasten naamaani. Minäkin sinua, kiitos vain.
Olkoon tämä kuluvan vuoden panokseni huomiohuoraamiselle, jonnekin kai pitää saada edes parilla sanalla purkauduttua ja naamakirja on ihan liian julkinen että jaksaisin vastata 200+ ihmisen ihmettelyyn. Ei minua kiinnosta selitellä kenellekään mutta jotenkin pitää ilmeisesti välillä tyhjentää paskaämpäriä...
Link3 comments|Leave a comment

(no subject) [Feb. 28th, 2011|09:38 pm]
korppis
10 viikkoa aikaan Druid IV:hen
Päätin pistää pystyyn kuntokuurin peliä odotellessa.
Eeppisen sankarin pelaaminen on hyvä tekosyy keväiselle elämäntaparemontille. Asian julkituominen on hyvä motivaatio päätöksessä pysymiselle häpeän uhalla.
Tavoite olisi että Druidissa paino 90kg alapuolella ja massaa muutettuna vararavinnosta lihakseksi. Jälkimmäisessä onnistuminen jääköön aistinvaraisten havaintojen varaan, jossain salilla saisi varmaan jonkinlaisen kehotyyppianalyysin tehtyä mutta punttisalilla roikkuminen kiinnostaa minua suunnilleen yhtä paljon kuin lobotomia akkuporakoneella.
Link1 comment|Leave a comment

(no subject) [Dec. 14th, 2010|03:45 pm]
korppis
Come writers and critics
Who prophesize with your pen
And keep your eyes wide
The chance won't come again
And don't speak too soon
For the wheel's still in spin
And there's no tellin' who
That it's namin'.
For the loser now
Will be later to win
For the times they are a-changin'.

-Bob Dylan-

LinkLeave a comment

navigation
[ viewing | most recent entries ]
[ go | earlier ]